Rakastu rohkeasti, kun Jumala johdattaa

Jeesuksen rakkaus on niin suurta, että se ylittää maalliset ennakkoluulot ja juurtuneet asenteet. Usko Jeesukseen on ollut aina yhteisöllistä ja yhteisöllisyyden ydin on seurakunta, jonka yhteyteen Jeesus meitä kehotti etsiytymään.

Vaikka yhteisöllisyys on ihmisissä lähes sisäänrakennettua Jumalan käden jäljen kautta, silti uskomme joutuu edelleen haastamaan valitsevien kulttuurien normit ja arvomaailmat juuri rajat ylittävällä yhteisöllisyydellään. Jeesuksen seuraajat ovat yhteisö, joka jakaa samat arvot ja rakkauden riippumatta asuinpaikasta, valtioiden rajoista, maallisesta kulttuuriympäristöstä tai etnisestä taustasta.

Viime vuosina siirtolaisuus on lisääntynyt kautta maailman sitä kautta erilaisista taustoista tulevat ihmiset ovat löytäneet toisensa, tutustuneet ja myös rakastuneet. Kaikki eivät kuitenkaan katso monikulttuurisia avioliittoja hyvällä. Kun suomalainen liikkuu kaupungilla ulkomaalaisen kumppaninsa kanssa, heitä usein katsotaan alta kulmain ja supatellaan takanapäin – tai vähintään ajatusten tasolla nähdään asia negatiivisesti. Sosiaalisessa mediassa palaute voi olla huomattavasti suorempaa, sen ovat monet monikulttuurisesti avioituneet joutuneet kokemaan.

Monet ennakkoluuloiset rasistit käyttävät Raamattua lyömäaseenaan ja väittävät, että seka-avioliitot eri rotujen kesken ja niin kutsuttu rodunsekoittaminen olisivat syntiä. Tätä perustellaan usein irti asiayhteyksistä poimituilla jakeilla, joita en viitsi tähän edes esimerkin vuoksi nostaa esille.

Kuitenkin kun näitä jakeita lukee tarkkaan ja asiayhteydessään, voi niistä tulkita ettei Raamatussa ole kyse rodunsekoittamisen kieltämisestä, vaan sen sijaan näissä viitataan avioitumiseen muiden uskontojen harjoittajien eli pakanoiden kanssa.

Apostolien Jeesukselta saama käsky mennä kaikkialle maailmaan ja tehdä kaikista kansoista Hänen opetuslapsiaan on itse asiassa tehtävä, joka johtaa monikulttuurisuuteen ja rodunsekoittumiseen. Siitä, että kaikki kansat yhtyvät ja tulevat yhdeksi Jumalan seurakunnaksi.

Ja jos tarkkaan mietitään, niin myös alkuseurakunta oli tosiasiassa monikulttuurinen seurakunta. Olemme kaikki Jumalan lapsia ja samanarvoisia Pyhän Hengen edessä – juuri siksi Jeesuskin haluaa seurakuntien olevan monikulttuurisia, eri kansoja yhdistäviä paikkoja, joissa unohdetaan aiemmat tottumukset ja luodaan uutta Jumalan kansaa ja yhtenä osana sitä on väistämättä myös eri rotujen sekoittuminen avioliittojen ja uusien monikulttuuristen perheiden kautta.

Ilmestyskirjan sanoin taivaaseen kootaan Jumalan kansa, jossa on: ”ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista ja he puhuivat kaikkia kieliä.” (Ilm. 7:9)

Galatalaiskirjeessä todetaan: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal 3:28)

Mediassa monikulttuurisista avioliitoista puhutaan usein negatiiviseen sävyyn, sillä maallinen media on riippuvainen mainostuloista, joita syntyy kun ihmiset klikkaavat uutisartikkeleita auki – ja ihmisiä kiinnostaa ja kiehtoo usein juuri negatiiviset uutiset, joita pääsee sitten joukolla kauhistelemaan. Tämä negatiiviisilla asioilla ja shokkiuutisilla mässäily on sekin täysin sielunvihollisen juonia, mutta ehkäpä se on oman pohdintansa aihe.

Nostamalla jatkuvasti esiin vain negatiivisia uutisia monikulttuurisista avioliitoista, media myös vääristää yleistä mielikuvaa aiheen ympärillä. Mikäli omassa elämänpiirissä ei ole lainkaan etnistä rikkautta niin käsitykset voivat muotoutua kokonaan näiden uutisten varaan.

Kuitenkin esimerkiksi kaikki itse tuntemani monikulttuuriset perheet vaikuttavat jopa onnellisemmilta kuin suurin osa tuntemistani ns. kantasuomalaisista perheistä. Myös liike-elämässä on havaittu, että monikulttuurinen tiimi on huomattavasti toimivampi kuin monokulttuurinen ryhmä.

Älkäämme siis olko ennakkoluuloisia saati syyllistykö rasismiin, vaan olkaamme iloisia kansojen ja rotujen sekoittumisesta. Sen sijaan, että olisimme ennakkoluuloisia ja pyrkisimme löytämään puolison omasta etnisestä ryhmästämme, meidän tulisi luottaa Jumalan tahtoon ja olla avarakatseisia valinnoissamme.

Minä koen olevan jopa Jumalan tahto, että ennakkoluulojen ja eriytymisen sijaan meidän tulisi pikemminkin olla avoimempia avioliittojen solmimiseen oman etnisen viiteryhmämme ulkopuolelta tulevien kristittyjen kanssa.

Niin kauan kuin asenteidemme, ennakkoluulojemme tai ympäröivän maallisen yhteisön paineen vuoksi hakeudumme vain monokulttuurisiin avioliittoihin etnisesti itsemme kaltaisten elämänkumppanien kanssa, tulee jännittynyt maailmantilanne jatkumaan entisellään ja yksipuolisuus sekä ennakkoluuloisuus vain kasvamaan. 

Ole avoin ja ennakkoluuloton, juhlista etnistä rikkautta ja luota johdatukseen, sillä muutoin juuri se Jumalan sinulle suunnittelema elämäsi rakkaus voi mennä sivu suun!

Vapaaksi pornoriippuvuudesta vain uskon kautta

Nyt haluaisin kirjoittaa muutaman sanan aiheesta, joka tuntuu nololta ja häpeälliseltä. Nimittäin pornosta. Siitä miten se on levittäytynyt ympärillemme ja siitä miten vaarallisen koukuttava ilmiö on kyseessä.

Monet asiat ja ilmiöt, joita aiemmin pidettiin kiistatta synteinä ovat muuttuneet arkipäiväisiksi itsestäänselvyyksiksi. Yksi näistä on porno, joka on epäilemättä yksi tämän päivän suurimmista vitsauksista.

Porno hiipii ihmisten verkkokalvoille salakavalasti. Pornoa on jokaisen meidän saatavilla älypuhelimiemme ja internetin välityksellä. Pornoa ei nykyään tarvitse edes etsiä, vaan sen äärelle päätyy aivan huomaamattaan.

Kun aikoinaan porno oli tiskin alta myytäviä lehtiä tai laitakaupungin hämyisten kujien liikkeitä, niin tänä päivänä pornoa on kaikkialla ja yleisen paheksunnan sijaan siihen suhtaudutaan jopa ihannoivasti.

Jopa veronmaksajien varoin toimiva Yleisradio tuottaa ja esittää pornoa esittelevää ja kannattavaa materiaalia, kuten kepeään dokumenttimuotoon tehty Ina <3 Porno -sarja, jossa nuori toimittaja sukelsi pornon houkuttelevaan maailmaan.

Porno ei kuitenkaan jää vain pornosivustoille vaan se levittäytyy myös niiden ulkopuolelle. Nuoret naiset julkaisevat itsestään sosiaalisessa mediassa kaikkien saataville materiaalia, joka on pornompaa kuin aikoinaan ensimmäisissä pornolehdissä. Vielä rajumpaa pornoa liikkuu pikaviestipalveluissa ja yhä useammat myös hakeutuvat mukaan pornoteollisuuteen. Eksyneen lampaan kynnys on tehty matalaksi ryhtyä myymään pornograafista materiaalia erilaisten verkkopalveluiden kautta. Siihen jopa kannustetaan julkaisemalla ihannoivia artikkeleita heistä, jotka itseään eri nettialustoilla myyvät.

Porno vaikuttaa myös ihmisten käytökseen ja minäkuvaan. Mistäpä muualtakaan villitys kehon muokkauksesta luonnottomilla silikonirinnoilla tai turpeiksi täytetyillä huulilla olisi saanut alkunsa kuin pornon parista. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja jokainen on täydellinen sellaisena joksi hänet on luotu - nyt sielunvihollinen vääristää pornon avulla maallisia kauneusihanteita ja saa ihmiset muokkaamaan itsensä todellisen kauneuden irvikuviksi.

Pornosta on tällä vuosituhannella tullut arkipäivää. Sitä tyrkytetään meille kaikkialla ja sen kohteeksi joutuvat yhtä nuoremmat. Sielunvihollinen on löytänyt internetin avulla aivan uuden tavan johtaa meitä kadotukseen. Eikä siinä vielä kaikki - pornoon lankeaminen johtaa helposti tuhoisaan riippuvuuteen.

Viime vuosina pornoriippuvuudesta on alettu jonkin verran puhua, mutta keskustelu on vähäistä ja sivuutetaan usein kuriositeettina. Mutta pornoriippuvuus on todellinen vitsaus, joka tuhoaa ihmisten elämän siinä missä moni muukin salakavalasti hiipivä sairaus.

Porno ei ole vain sivusta seuraamista. Siihen liittyy useimmiten myös masturbointi ja fyysinen nautinto. Se on tietysti osa mekanismia, jolla porno koukuttaa. Se myös vahingollista, sillä itsetyydytys pornon äärellä voi huomaamatta syrjäyttää jopa avioliittoon kuuluvan seksuaalisen kanssakäymisen ja sitä kautta etäännyttää puolisoita toisistaan.

Pornon parissa vietetty aika on myös pois kaikesta muusta ajasta. Parisuhdeajasta, perheajasta, harrastusajasta ja työajasta. 

Mutta kaiken tämän käytännöllisen maallisen haitan lisäksi porno on myös synti, sillä Jeesus Kristus opetti meille: "Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan." (Matt. 5:28). 

Eikä itsetyydytys riettaiden pornofantasioiden äärellä ole yhtään sen pienempi synti sillä Roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä hemmotelko ruumistanne, niin että annatte sen haluille vallan.” (Room: 13:14). Eikä kyse todellakaan ole turhasta varoituksesta, koska himon ja hekuman valtaan antautuminen palvelee suoraan paholaisen synkkiä tarkoitusperiä.

Kun ihminen koukuttuu pornoon, se tapahtuu useimmiten salakavalasti pikkuhiljaa. Itse saatana houkuttelee meidät heikot tähän kiusaukseen, joka saa meidät nauttimaan ja tuntemaan olomme mukavaksi. Se alkaa pienestä uteliaisuudesta ja se kasvaa jatkuen aina pakonomaiseen itsetyydytykseen, kun pornoon langennut tarvitsee aina vaan lisää ja lisää kiihokkeita. 

Vielä siinäkin vaiheessa, kun pornosta tulee jopa päivittäinen rutiini, monen on helppo antautua himon valtaan ajatellen ettei se vahingoita ketään, jos salaa masturboi pornoa katsellen ilman, että kukaan saa tietää. Monet pitävät sitä harmittomana pikkupaheena eivätkä välttämättä miellä sitä edes synniksi.

Mutta vaikka kukaan maallinen ei tietäisi miten ahnaasti hekumoimme saatanallisen synnin parissa ollessamme yksin niin sisimmässämme me itse tiedämme, että se on syntiä.

Kun hetken hurma ja nautinto on nopeasti loppuun palanut, laskeutuu itsetyydytyksen jälkeen syvä synnintunto ja lopulta tajuaa langenneensa sielunvihollisen valtaan. Syyllisyys on siinä hetkessä sitäkin kovempi ja juuri tätä heikkouden ja syntisyyden tunnetta sielunvihollinen haluaa kaataa päällemme houkutuksillaan. 

Se on itse saatana, joka ajaa meidät harjoittamaan syntiä ja kokemaan sen jälkeen lohduttomuutta lankeamisestamme, jotta tuntisimme, että peli on menetetty eikä syntejämme voi enää sovittaa.

Taistelu pornon ja itsesaastutuksen syntiä vastaan on valtaisa koettelemus. Pornoitsetyydytyksen jälkeisessä synnintuskassa on hyvä muistaa Roomalaiskirjeen sanat: ”Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.” (Room 7:20-21). 

Jotta emme antaisi meihin istutetulle synnille valtaa, on meidän joka ikinen päivä taisteltava syntisiä houkutuksia ja himon henkeä vastaan. Se on vaikeaa tämän päivän maailmassa, jossa porno on normalisoitu ja sen syntisyys pyritty verhoamaan liberaalin suvaitsevaisuuden ja vapaamielisyyden varjoon.

Ollessamme yksin tämän syntimme kanssa se helposti jyrää meidät ja koemme vain epätoivoa ja lohduttomuutta, tunnemme olevamme voimattomia nousemaan siitä haureuden ja itsesaastutuksen kuopasta, jonka olemme saatanallisen pornon yllyttämänä itsellemme kaivaneet. Siinä tilanteessa tuntuu liki mahdottomalta seurata Efesolaiskirjeen 4:22 ohjetta: ”Sen opetuksen mukaan teidän tulee hylätä entinen elämäntapanne ja vanha minänne, joka on petollisten himojensa vuoksi tuhon oma.”

Kuitenkin myös tässä alhossa Jumala on tukenamme. Jumalan armo vapauttaa syyllisyydestä. Hän rakastaa meitä syntisiä niin, että on antanut ainoan poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kuolla ristillä meidän syntiemme tähden – jotta meillä olisi mahdollisuus tehdä parannus, nousta synnin ikeestä ja tuntea itsemme jälleen vapaiksi.

Pornoriippuvuuden kanssa kipuilu yksin ei useinkaan tuota tulosta, sillä ihmismieli on heikko ja sielunvihollinen ovela. Joku on joskus sanonut, että pornoriippuvuus on jopa huumeriippuvuutta vaikeampi riippuvuuden muoto, enkä epäile lainkaan etteikö näin voisi olla. 

Porno ja siihen liittyvä pakonomainen itsetyydytys ovat asioita, jotka on syytä kohdata vieden asia rukouksessa Jumalalle ja tunnustaa oma heikkous ja syntiinlankeemus reilusti ja rehellisesti kaikkivaltiaan Jumalan edessä, koska vain Hän voi meidät tästä synnin ikeestä armahtaa ja varustaa meidät vastustamaan näitä perkeleellisiä houkutuksia. 

Pornoriippuvuudesta vapautumiseen tarvitaan myös seurakunnan tukea, sillä häpeää aiheuttavien asioiden tunnustaminen avoimesti Jumalan edessä on vaikeaa. Monet ovat kertoneet, että kun tämän sisällään kantamansa suuren syyllisyyden tunnustaa pastorille vaikkapa vain yksityisesti, niin se antaa suurempaa rohkeutta kohdata haaste kun seuraavan kerran on vaarassa langeta ja ennenkaikkea se antaa rohkeutta kohdata oma lankeemuksensa myös Jumalan kasvojen edessä.. Pornoriippuvuuden ollessa kyseessä on se niin raskas ja häpeällinen taakka, että kaikki rukousapu on tarpeen.

Pyhän Hengen pyytämistä apuun ei silti pidä hävetä, sillä vain Jeesus Kristus voi armollaan ottaa tämän synnin pois meiltä. Vain Pyhä Henki voi varustaa meidät vastustamaan tähän syntiin lankeemusta ja auttaa meitä hylkäämään tuo vanha, petollisten himojen riivaama minämme ja sallia meidän syntyä uudelleen vahvoina uskossamme.